Lastenhuoneesta, telve!

Tämä on minun eka bloggaus. Olen vasta kolme vuotta, mutta osaan ajaa jo polkupyölällä ilman apulattaita ja kakallekin muistan supistajaan juosta -joskus. Toisinaan taas luiskahtaa housuun, mutta eikös se ole tavallista vielä tällä iällä? Iskä eikä äiti siitä tykkää, mutta mitäs ovatten minut tänne halmikseen hommanneet.

Yksi puute mulla on. En ossaa yhtä aakkosten kiljainta ja se näkkyy valmaan tässä. Kiljotan niin kuin puhun niin siksi se (r) ei tule tähän näkyviin. Ehkä joskus vahingossa.

Mutta menen nyt sitten asiaan tuonne valokuvan alapuolelle.

Hi hi, iskä nukkuu. Kuolsaus kuului lastenhuoneeseen asti. Hipsin hipihipihii iskän kamelalaukulle, avasin vetoketjun, otin hiljaa hivuttamalla Olympuksen esille, vilitin sen niin kuin olen iskän nähnyt tekevän ja suuntasin linssin peiton alta näkyvään lihamöhkäleeseen jossa näkyy vähän kalvoja ja lohkeillut kynsi. Läpsistä vaan! Kamela lasahti ja salama välähti, mutta iskä vain vähän maiskautti suutaan ja jatkoi kuolsaustaan.

Ei iskän valvas mikään nätti ole. Jos olisin oikea kamelamies, en nuin lumaa kyllä kuvaisi. Mutta ei iskästä mistään kohti saa nättiä kuvaa. Sillä on naamassakin niin paljon kalvoja, että ihan sama vaikka pelsettä kuvaisin.

Ai niin, tämä on lastenhuoneen blogi, täällä ei saa kiloilla. (Paitsi joskus)

Mutta tiedän, että iskän valpaat ovat ottaneet jo aika monta askelta tämän maapallon kamalalla. Valmaan miljoonanmiljoonaa ainaskin. Siksi sen valpaat saavat olla vaikka vähän kulahtaneet. Iskän syli on kuitenkin palas paikka koko ukossa. Ihan sama muut luumiinosat.

Tännään kävivät ukki ja mummo. Mummo oli käynyt sailaalassa kokkeissa, ukki oli kuskina vaikka sitäkin jo ikä painaa. Ukilla on musta Skoda. Semmonen aika iso. Mummokin ajjaa sillä joskus, tai aika paljonkin. Ne assuuvat aika kolvessa. Ainakin kuusikymmentätuhatta kilometliä sinne on matkaa. Tunnissa sinne ajjaa autolla, mutta kesällä, kun mentiin pyölillä, iskä, minä ja isot veljet, niin meillä meni kaksi päivää. Oltiin yötä teltassa välillä. Minulla oli kyllä heleppoo kun istuin vain källyssä iskän pyölän vejettävänä. Otin tolkkuja välillä ja välillä vain lauleskelin. Se oli elämän palas letki, tai on niitä muitahin, mutta en kello kellalla kaikkia.

Tännään postista tuli enimmäkseen vain laskuja, en kaikkia nähnyt. Iskälle tuli isonveljen koululta joku kilje. Iskä on vanhempainneuvostossa ja sen kokkouksen asialistaa luki mulle kun muuta ei keksinyt luokapöyvässä.

Sitten hypittiin ulkona. Isot veljet ja sisko ovat syyslomalla ja kotona koko viikon. Paitsi sisko, se vain käy välillä. Se assuu äitinsä kanssa aika lähellä kun muuttivat Vantaalta joskus pois. En tiijä millon. Ei siskon luo ole valmaan kuin muutama tuhat kilometliä. Pyölällä sisko sieltä tullee, tai kävellen. Tai haetaan, tai sen äiti tuo. Aina joskus ihmettelen, että miksi se meijän sisko on kun sillä on eli äiti, mutta niinhän ne ovat ne ihan isommatkin siskot ja niillä se vasta elieli äiti on. En ymmällä muuta kun että kaikki sannoovat minun iskää iskäkseen, mutta ihan sama!

Iskä kävi jossain iltapäivällä. Ei ottanut minua eikä kettään mukkaan. Sitten kun tuli, oli peläkällyssä kolme silkkeliä ja jotkut telineet ja takakontista iskä otti jonkun säkin ja sankon. En tiijä, mitä se puuhasteli enkä kelennyt kyselemään omilta hommiltani. Iskä kyllä sannoo jos siltä kyssyy. Se sannoo joskus enemmännii kuin talvihteis.

Nyt minä menen nukkumaan. On jo myöhä. Kaikki muutkin kuolsaavat, ei ainoastaan iskä. Hyvvää yötä nallet ja nillet.