Iskältä lepes...

...housunpelsus, hih! Ja nyt minä teen kiusaa iskälle ja laitan tänne siitä kuvan. Mitäs laitto minusta, niin.

Iskä on ollut kippeenä. Mut ensin olin minä ja muut. Nyt se yskii ja kuumeilee ja käveleksii eestaas tuvassa kun on niin hankala olo. Ja niistää issoo nennäänsä halsovaippoihin kun muut pyyhkeet eivät liitä. Oli sillä migleenikin aluksi, ihan kuin opetukseksi, että miten sailastettaan, mutta ei se taija oppia. Oppiiko kukkaan jos oikein koskee?

Viime yönä näin unta. Semmosta, joka pittää keltoo koska se oli melkillinen.

Kuu kasvoi puussa ja jälvessä oli taivas. Tähtiä paljon ja aulinko ui toisella lannalla. Minä olin sen kuun kanssa puussa ja siellä oli olavia ja pikkukalhuja ja elivälisiä lintuja. Niin ja voikukkia puulolautasella. Mummo istui hiekalla ihan jälven lähellä ja piilsi kepillä hiekkaan lehmien ja hevosten kuvia. Minä olisin halunnut nukkua, mutta kuu sanoi, että puttoot jos nukahat.

Sitten vain yhtäkkiä heläsin. Iskä oli toisella puolella ja äiti toisella puolella. Nousin istumaan ja pyysin vettä. Iskä kävi hakemassa ja sitten lupesin uuvestaan nukkumaan.

Aamulla heläsin aikaseen kun tiesin, että on kelhopäivä. Siellä on niin mukavaa, etten taho jäähä pois. Paitsi maanantaian kun valokuvia ottivat ja oli paljon muitahin lapsia joita en tuntenut.

Mitä ne kuvvaamaan kun meillä ite niin paljon sitä hallastettaan?

 Vähän minä lotestoin siinä, mutta sitten kun kellan lahjovat tikkalilla, niin olin kuvassa mukana ja ilvistelin.

Kotona tein sitten autolatoja ja muita teitä iskän listanpätkistä joita olin ottanut koliin talteen. Käskin iskän ottamaan kuvia siitäkin leikistä. Kahtokee, tässä on yksi jonka ite julukasen:

Iskä nukahti sohvalle -viimennii- niin se ei tiijä, että taas kävin täällä.

Mutta nyt menen ihan oikeesti nukkumaan, vai söisinköhän vielä yhen makkalavoileivän, tai sämpylän? Piimää lasillisen. Tuli näläkä kun piti ajatella tässä vähän.

Tulkasen iskä!

Pöhkö iskä oli ottanut minusta kuvan illalla kun nukahin sohvannulkkaan kyykylleen kesken asian sanomisen! En muista yhtää ite, mitä piti sannoo, mutta iskä väitti aamulla, että olin aikonut vielä luveta lakentammaan lentokonetta leekoista.

Myö tehtiin eilen hilveen paljon hommia ulukona ja sisällä. Sitten iltasella oli Lupa meitä hoitamassa kun iskä meni äitin ja Zolitzan kanssa Sissilinnan teatteliin. Jokkiin Elfinki se oli ollu ja naulovat kun tulivat sieltä pois. Minä valavoin silloin vielä vaikka kello oli jo melkein kymmenen. Alan ylleensä pötkölleen niin, että iskä kelkiää keltoo Pikkukalhu talinan ennen uutisia. Joskus nukahan iskän sylliin uutisia kahtoessa, tai sitten sohvannulkkaan niiku illalla. Tai saatan minä automatollekin tuuskahtaa kesken pikkuautoajelun ja mielikuvitusleikkien ja sitä ne sitten muistaavat aina nauleskella. Ihan kuin se maailmankaatoasia olisi!

Mutta eipä se iskä tiijä, että minä otin kellan siitä kuvan, kun se pyllisti ja siltä lepesi pelsuus housuista! Sitä kuvvaa säästän ja kostan täällä sitten iskälle kun julukasen sen kuvan. Hihii!

Meijän iskä on kyllä hassu kans! Jos se ei saa jottaen asioo menemään meille penakoille pelille, se kiljottaa muistilappuja tai piiltää ukonkuvan joka ähisee itekseen.

Niin ku tänä aamuna se oli piiltänyt taas yhen ja liimannut sen vessan ovveen. Isot pojat unohtavat huuhella vessanpytyn ja sitten kakka kuulema kelluu pinnalla kun iskä mennee aamulla pissille. "Huussi haessoo tuas pahalle!", se sieltä huutaa. Joskus se kaljasee myös, että "Saamalin kakalat, että oo tuaskaan vetäny vessoo!", ja melekkein oksentaa kun kolistelee ovesta ulos.

Semmonen iskä. Ja semmosen iskänpäevänkin se saapi kun talvii, tai ansaitsee. Ite se taas aamulla heläsi ennen meitä muita. Ee keletty keitellä kahveja, ei viijä kakkuja sänkyyn. Piti sen kuitenkin meijän tekemät koltit etsiä jotka piilotettiin, ja hyvin se ne vainusi. Nuuski sieltä ja täältä niin kuin ajokoela ja sitten alako käkättämmään, että löyty yksi, löyty kaks, löyty kolomas. Talu oli unohtanut koululle oman kolttinsa, mutta eipä se iskä siitä mieltä pahottanu, sano vain, että onhan tuo hyvä, että oot sen kuitenkin tehnyt. On valammiina sitten vuojen piästä.

Moneltako lie iskä jo noussut, mutta kun minä heläsin ½8:n, niin liisipuulo oli jo hautunut valammiiksi ja iskä oli lukenu Hesalia yli puolenvälin.

Hesalista se oli leikannut joskus viikko sitten jonkun ilimotuksen ja sitä se hypisteli monena iltana. Kait se ylitti kiljottaa jottaen sinne lehteen, mutta ei se saanut aikaseksi muuta kun pois pyyhittävvää vaan. Semmosia ainakin kuulin iskän jupisevan, että Hesali on Pohjosmaihen suulin päivälehti, mutta kyllä se näille asijoille on liijan pieni. Se talkotti kait isänä olemista ja siitä kiljottamista.

Iskä on sanonut, että sillä on jo paljon lapsia ja lapsenlapsia ja että minä oon pienin.

Ja kun minä alan laskemmaan, niin ei minun solmet liitä iskän kaikille lapsille ja lapsenlapsille. Pittää ottaa kaks valvastakin mukkaan. Näistä se olisi halunnut valmaan sinne Hesaliin kiljottaa, mutta eehän me kaikki sinne mahuta millään. "Eikä ne asiat, joita piä on täännä kun vähännii alakaa ajattelemmaan", sannoo iskä vielä.

Iskä on senkin keltonut, että sen oma iskä kuoli iskänäitin Ladan takapenkille, kun minun vanahimmat siskot oovat olleet muutaman vuojen vanahoja. Eli joskus sinä vuonna, kun joku Manu valittiin Kekkoseksi Kekkosen paikalle. Ja että isosiskojen äiti sailastu ja sitten ne jäivät kolomestaan olemaan, ja että se on ollut laskasta aikaa. Mutta en minä niitä kaikkia ymmällä. Enkä talvihe  ymmältääkään, sanoo iskä. Se on kuulema vähän niin kun semmosta kun iskäniskällä on ollut sotajutun kanssa, että niitä haavoja sitä sitten kantaa lopun elämääsä nahoissaan.

Minä joskus kahtelen iskää saunassa ja kun sillä on olokapäissä alpia, niin oon ajatellu, että nuo kait niitä haavoja sitten on kun  ne eivät häviä mihinkään. Iskäniskällä oli ollut selässä piiitkä alpi ja kun iskä oli niin pienenä kun minä sitä joskus solmella kokkeilu niin iskäniskä oli sanonu, että Lukajälvellä velivenäläinen siihen pikakiväälillä lassautti kun hän oli piilossa puunkannon takana. Mikähän se muuten semmonen veli on joka veljeesä ampuu? En minä voisi ampua minun veljiä. Enkä valmasti siskojakkaan, niin. Hulluiksi kait ihmiset joskus tulleevat kun kasvaavat isoksi, ei semmonen ampuminen muusta voi johtua.

No, tässä tämä iskäinpäivä on mennyt ihan niin kun muutkin sunnuntait. Syötiin suklaakakkua, ja minä omenaa lisäksi. Valmaan kaakaot saahaan illemmalla jos kiltisti osataan olla. On meillä lämmitetty takkaakin ja uunia kun ulukona alkaa olla vähän pakkasta. Iskä aiko laittaa sitten uunipuulon hautumaan, mutta sano, että sen takia pittää helätä joskus kolomen-neljän aikaan nostamaan pata alinalle, että jos sen heti illasta laittaa, niin eijoo padastakaan kun kahvat jälellä. Sitten se vilnistellee kun luulee, että minä sen kaikki hupatukset toesta otan.

Iskä on lueskellut koko päivän ja makkoillut vain. Nukahtikin sohvalle lukemiset silimillään joksikin aikaa vaikka me siinä ympälillä hilluttiin ja juostiin uunin ympäli niin että läminä kävi.

Mistä lie helmosa suanu kun se nukkuu mihin päänsä kallistaa? Mutta oikeastaan sittenhän minä olen samanlainen. Minähin nukahan sillon kun talvihen enkä lupia siihen kysele!

Iskä saisi vain kysyä luvat kun ottaa kuvia nukkuvista...

Mutta kyllä se iskä on kuitenkin semmonen, ettei sitä voi vaihtaakaan vaikka väliälahhaa joku maksaisi. Pöhkö se saa olla, mutta minusta joskus tuntuu, että pöhkö iskä on palempi kun paljo viisas joka ei jouva lasten kanssa olemaan. Niin kun vaikka se iskä, jolla on melekkein kun helhiläisellä se sukunimi ja josta oli poika kiljan kiljottanu.

Telve taas täältä Lastenhuoneesta!

Eiköstä olekin hyvä valokuva?

Halvakseltaan tänne kiljoittelen. Minulla on vielä niin pieni pää, ettei siellä joka päivälle, eikä joka viikollekaan talinaa liitä. Hyvä jos kellan kuukauvessa. Tai toisinaan sitten joka tunti vaikka, nih!

Anteeksi Laili, esimelkiksi, kun jäi kommenttiisi viimeksi vastaamatta, mutta sille on hyvä selitys. Se on iskän syy. Juuli, kun olin tulossa yksi ilta koneelle, se katkaisi villat työhuoneestaan! Pelhana niin. Oli ihan pimmeetä toisessa päätä taloa monta päivää. Tai ainakin kaksi ennen kuin sinne saatiin sähköt takasin.

Iskä teki lemonttia. Laitto listoja ainakin, enkä minä tiijä mitä kaikkee. Silkkeli volisi ainaskin monta päivää tuvan lattialla niin että kolviin koski. Sitten iskä iIllotti muutaman sähkölasian ja naks, ei toiminut yhtään mikkään sen jäläkkeen.

Mokoma iskä kalvanaama!

Mutta nyt sitten pellaa taas kun yksi iskän kaveli, sähkömies kävi ja vähän katteli ja mittaili missä on johto poikki tai jotain. Monta tuntia ne ähläsi, mutta kyllä se tuli kuntoon.

Semmonen iskä minulla on. Vaikka ihan mukava. Ainakin kalkkipäivänä ja sunnuntaina. Ja kesällä keskiviikkona.

Äitistä en puhu mittään kun olen iskän poika. Paitsi että en minä iliman äitiäkään kyllä päljäisi. Ja nukunkin  vielä äitin vielessä enimmäkseen.

Tännään olin kelhossa. Minä aina pylin saatille sen kelhotätin mukkaan, mutta ei se ota kun se mennee vielä päivähoitoon toiseen päiväkotiin. Meijän kelho on kiljastolla. Siellä on mukavaa maanantaina ja tiistaina. Minä aina sanon, kun menen sinne, että MOI! Ja niitä tätejä naulattaa. Tai oikeesti toinen on täti ja toinen on semmonen... semmonen nuoli nainen. Semmonen, jota kun katselee niin kutittaa mahanpohjassa. En tiijä miksi. Iskältä kellan kysyin, mutta se lepesi vain naulamaan ja sanoi että "kas kummaa, kas kummaa, niin mullakin".

Iskä laulaa joskus. Sen mielilauluja ovat valmaankin semmonen kun, hepokatti maantiellä poikittain jalajallaa jalajala vei ja toinen, heitä löylyä vain heitä enemmän olen kuumeessa palelen niin... Molemmissa lauluissa on sanat kyllä vähän outoja. Miten hepokatti voi olla maantiellä poikittain kun ei se yhtään pysy paikallaan? Viime kesänä näin mummolan nulmikolla yhen ja sitten se jo oli pihatiellä ja kohta navetan luona ja... sitten se hävisi, doing vaan!

Mutta nytten taas pittää mennä. On saunaa ja iltapallaa ja nukkumaanmennoo. Iskä saa kyllä keltoo taas Pikkukalhutalinan, tai sitten lukkee jottain. Mutta luultavasti se keltoo sen talinan. Sillä on niin iso pää, että siellä niitä liittää.

Hyvää jatkoa, mä meen nyt!

Lastenhuoneesta, telve!

Tämä on minun eka bloggaus. Olen vasta kolme vuotta, mutta osaan ajaa jo polkupyölällä ilman apulattaita ja kakallekin muistan supistajaan juosta -joskus. Toisinaan taas luiskahtaa housuun, mutta eikös se ole tavallista vielä tällä iällä? Iskä eikä äiti siitä tykkää, mutta mitäs ovatten minut tänne halmikseen hommanneet.

Yksi puute mulla on. En ossaa yhtä aakkosten kiljainta ja se näkkyy valmaan tässä. Kiljotan niin kuin puhun niin siksi se (r) ei tule tähän näkyviin. Ehkä joskus vahingossa.

Mutta menen nyt sitten asiaan tuonne valokuvan alapuolelle.

Hi hi, iskä nukkuu. Kuolsaus kuului lastenhuoneeseen asti. Hipsin hipihipihii iskän kamelalaukulle, avasin vetoketjun, otin hiljaa hivuttamalla Olympuksen esille, vilitin sen niin kuin olen iskän nähnyt tekevän ja suuntasin linssin peiton alta näkyvään lihamöhkäleeseen jossa näkyy vähän kalvoja ja lohkeillut kynsi. Läpsistä vaan! Kamela lasahti ja salama välähti, mutta iskä vain vähän maiskautti suutaan ja jatkoi kuolsaustaan.

Ei iskän valvas mikään nätti ole. Jos olisin oikea kamelamies, en nuin lumaa kyllä kuvaisi. Mutta ei iskästä mistään kohti saa nättiä kuvaa. Sillä on naamassakin niin paljon kalvoja, että ihan sama vaikka pelsettä kuvaisin.

Ai niin, tämä on lastenhuoneen blogi, täällä ei saa kiloilla. (Paitsi joskus)

Mutta tiedän, että iskän valpaat ovat ottaneet jo aika monta askelta tämän maapallon kamalalla. Valmaan miljoonanmiljoonaa ainaskin. Siksi sen valpaat saavat olla vaikka vähän kulahtaneet. Iskän syli on kuitenkin palas paikka koko ukossa. Ihan sama muut luumiinosat.

Tännään kävivät ukki ja mummo. Mummo oli käynyt sailaalassa kokkeissa, ukki oli kuskina vaikka sitäkin jo ikä painaa. Ukilla on musta Skoda. Semmonen aika iso. Mummokin ajjaa sillä joskus, tai aika paljonkin. Ne assuuvat aika kolvessa. Ainakin kuusikymmentätuhatta kilometliä sinne on matkaa. Tunnissa sinne ajjaa autolla, mutta kesällä, kun mentiin pyölillä, iskä, minä ja isot veljet, niin meillä meni kaksi päivää. Oltiin yötä teltassa välillä. Minulla oli kyllä heleppoo kun istuin vain källyssä iskän pyölän vejettävänä. Otin tolkkuja välillä ja välillä vain lauleskelin. Se oli elämän palas letki, tai on niitä muitahin, mutta en kello kellalla kaikkia.

Tännään postista tuli enimmäkseen vain laskuja, en kaikkia nähnyt. Iskälle tuli isonveljen koululta joku kilje. Iskä on vanhempainneuvostossa ja sen kokkouksen asialistaa luki mulle kun muuta ei keksinyt luokapöyvässä.

Sitten hypittiin ulkona. Isot veljet ja sisko ovat syyslomalla ja kotona koko viikon. Paitsi sisko, se vain käy välillä. Se assuu äitinsä kanssa aika lähellä kun muuttivat Vantaalta joskus pois. En tiijä millon. Ei siskon luo ole valmaan kuin muutama tuhat kilometliä. Pyölällä sisko sieltä tullee, tai kävellen. Tai haetaan, tai sen äiti tuo. Aina joskus ihmettelen, että miksi se meijän sisko on kun sillä on eli äiti, mutta niinhän ne ovat ne ihan isommatkin siskot ja niillä se vasta elieli äiti on. En ymmällä muuta kun että kaikki sannoovat minun iskää iskäkseen, mutta ihan sama!

Iskä kävi jossain iltapäivällä. Ei ottanut minua eikä kettään mukkaan. Sitten kun tuli, oli peläkällyssä kolme silkkeliä ja jotkut telineet ja takakontista iskä otti jonkun säkin ja sankon. En tiijä, mitä se puuhasteli enkä kelennyt kyselemään omilta hommiltani. Iskä kyllä sannoo jos siltä kyssyy. Se sannoo joskus enemmännii kuin talvihteis.

Nyt minä menen nukkumaan. On jo myöhä. Kaikki muutkin kuolsaavat, ei ainoastaan iskä. Hyvvää yötä nallet ja nillet.